Somea minä olen miettinyt viime aikoina paljon, miten se on itselleni alituisen mielenkiinnon kohde noin ammatinkin puolesta. Silti olen tietyssä määrin todella huono somettaja. Uuden tilin luomisessa on aina tietynlainen kynnys, uuden sovelluksen opettelussa samoin. Toisaalta mietin aina pitkään etukäteen mitä minä somessa oikein teen? En osaa piirtää, käsitöistä harrastan vain neulomista ja sillointällöistä ompelua (jos joku leikkaa kaavat valmiiksi) ja kokkailuni saattavat maistua minulle, mutta eivät näytä kovin edustavilta. Jäljelle jää siis kirjoittaminen. Tännehän minä jaan kaikenlaista arkea, pidän vähän niin kuin toista Moleskinea, mutta tätä saakin lukea kuka tahansa. Yksityisemmät merkinnät menevät sitten päiväkirjaan, ja niihin ei kannata mennä kurkkimaan.
Tumblrkin on julkinen ja sitä saa seurata kuka tahansa, mutta en minä sen osoitetta ns. IRL-ihmisille levittele. Siinä on kuitenkin jotain henkilökohtaisempaa kuin tässä, ehkä siksi etten puhu siellä lainkaan itsestäni vaan aivan toisesta maailmasta, yhdestä rakkaimmista kiinnostukseni kohteista. Ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, se maailma on paljon henkilökohtaisempi ja suojatumpi kuin kertomukseni siitä kuinka kova migreeni eilen oli tai kuinka surullinen olen työtilanteen takia.
Facebook on tapa pitää yhteyttä Glasgow'n ja muiden maiden vierahien kavereihin, usein myös pikkusiskoon (joka luojan kiitos jaksaa kuunnella minun pajatustani puhelimessakin nykyään). Mutta tuntemattomia en sinne lisää. En varmasti.
Twitter ei ole minun juttuni. En ole tarpeeksi kiinnostava saati hauska kertomaan päivästäni lyhyinä anekdootteina.
Instagram, Pinterest, Snapchat ja vastaavat eivät sytytä samalla tavalla kuin Tumblr tai bloggaus. Ehkä haluan kertoa itsestäni laajemmin, ehkä rajoitettu merkkimäärä ei riitä edes lyhyimpiin paatoksiini. Pelkkä ajatus videoiden kuvaamisesta kammottaa. Uuden, toimivan puhelimen myötä minulla nyt kuitenkin on mahdollisuus ottaa ihan hyvälaatuisia kuvia ja ylläpitää Instagramia ilman että koko kapula kaatuu. Lisäsin taitoni saman tien LinkedIniin ja palasin harjoittelemaan Tumblrin käyttöä puhelimella. Plussaa plussaa plussaa.
Someen minulla kuuluu olennaisena osana vähäinenkin koodaaminen. Viisitoista vuotta kotisivuja ja blogeja on opettanut ainakin hötömölön perusteet enkä ole vuosikausiin käyttänyt sovellusten valmiita pohjia vaan hakenut teemoja muualta tai sitten muokannut valmiista pohjasta koodaamalla edes vähän itseni näköisemmän. Koodaajana olen kuitenkin näpertelijä.
Siksikin innostuin kovasti ilmoituksesta, jossa ilmoitettiin tytöille suunnatusta ilmaisesta koodaustapahtumasta, jossa koneelle asennettaisiin softa, jolla koodausta sitten harjoiteltaisiin ammattilaisten ohjauksessa. Hakemuksessa kysyttiin nimen ja osoitteen lisäksi aiempaa koodaamiskokemusta, johon tunnollisesti kerroin mitättömästä HTML-taidostani käyttäen sanoja "basic" ja "beginner". Tapahtuma oli aloittelijoille, mutta missään nimessä en uskonut itseni olevan vasta-alkajaa kummempi ja että toisia itseni kaltaisia löytyy, niitä jotka blogeihinsa ja muihin somekanaviinsa muokkaavat pohjaa paremmaksi rajoitetuilla koodaustaidoillaan.
En päässyt tapahtumaan mukaan. Paikat olivat menneet kuin kuumille kiville, mutta vastaussähköpostin mukaan minulla oli myös lyhyesti sanoen liikaa kokemusta. "Vasta-alkaja" tässä kontekstissa tarkoitti siis nimenomaan niitä, jotka eivät tiedä koodauksesta mitään, eivät edes mitä HTML tarkoittaa (enkä muuten tiedä minäkään). Ymmärrän paikkojen vähyyden, mutta tasoni kritisoiminen keitti hieman yli. Luulin kokemusta kysyttävän siksi, että hakijat jaetaan tapahtumassa yksilöllisiin ryhmiin, joissa jokaisen ryhmän omaa tasoa vastaavasti kerrotaan koodauksesta lisää. Ei siis aloitettaisi pelkästään perusteista, vaan jokainen saisi omantasoistaan ohjausta. Onko yhden päivän tapahtuman jälkeen siis tarkoitus, että jokainen osaa koodauksen ulkoa ja sisältä eikä enää tarvitse ulkopuolista apua vai että voi nyt edetä astettaa vaativampiin, maksullisiin kursseihin? Olisiko minun pitänyt suorastaan valehdella, että olisin päässyt mukaan?
On typerää suuttua tällaisesta, mutta kismittää silti. Kursseille olen liian edistynyt, töitä varten en osaa tarpeeksi. Olen joko liian hyvä tai aivan liian huono. Koodaan minä mielelläni yksinkin, älkää siitä huoliko, mutta on minusta hieman kohtuutonta tarjota tapahtumaa vasta-alkajille (johon kukaan edistyneempi ei siis edes hakisi) ja kysyä aiempaa kokemusta vain jotta voi vastata hakijalla olevan kokemusta jo aivan liikaa.
0 Kommentit