(https://www.youtube.com/watch?v=4VUMZOGks_s)
Viikkokausia sitten luin tämän erinomaisen postauksen ja juoksin saman tien päivittämään Facebookia:
"Tajusin vasta tätä lukiessani, että minäkin olen niitä hedelmällisessä iässä olevia naisia, joita työnantajat katsovat ja luultavasti ajattelevat, että kohta tuokin jää äitiyslomalle ja pois töistä et ceteraa. Ja täytyy sanoa, että tässä vaiheessa enemmän nauratti kuin vitutti, sillä ajatus kuulostaa omaan tilanteeseen niin tajuttoman hullulta. Kertaakaan ei työnhaun aikana ole käynyt mielessä, että minua ei ehkä palkattaisi siksi että olen siinä stereotyyppisessä lapsensaanti-iässä. Mutta miten nyt tuotakaan mahdolliselle työnantajalle selität, että lapsia ei ole eikä tule, kun siitähän ei oikeasti saisi edes puhua."
Päälle kuukauden olen asiaa aika ajoin märehtinyt, ja täytyy sanoa että vieläkään ei vituta. Ei sen pahemmin kuin koskaan aikaisemminkaan, kun jotkut ovat aina silloin tällöin ilmaisseet odottavansa minulta sikiämistä ja parisuhdetta. Ihme kyllä samat ihmiset eivät ole koskaan toivoneet molempia yhtä aikaa. Asia tuntuu enemmänkin tulevan esille juuri silloin kun sitä vähiten odottaa (parisuhde) tai kun käsillä on jotain konkreettista asiaan liittyvää, eli siis sylissä on lapsi ("Milloinkas sinä näitä hankit?"). Näitä kohtaamisia on kuitenkin minun elämässäni ollut todella harvassa, siis aivan naurettavan harvassa. Siksikin olen viime aikoina miettinyt kuinka piiloista yllämainittu kohtelu on, eli kuinka paljon ihmiset ajattelevat yhtälöä minä + sukupuoli + ikä = parisuhde&lapsi vain omassa päässään sanomatta siitä ääneen minulle.
Sen verran kuplassa olen selvästi elänyt, että olen säästynyt kaikilta "Olet itsekäs kun hankit lapsia," "Olet itsekäs kun et hanki lapsia," "Etkö sä pidä lapsista?" "Kyllä sää vielä mielesi muutat!" ynnä muilta kommenteilta, mutta näitä samanlaisia idoottimaisuuksia lauotaan koko ajan monen muun naisen suuntaan. Siksi onkin hulvatonta, että jos lapsia haluaakin ja sen ääneen sanoo, muuttuu äkkiä pelkäksi punaiseksi huutomerkiksi esimerkiksi potentiaalisen työnantajan silmissä. Omaan tilanteeseeni ja päätöksiini olen niin tottunut, että tuntuu naurettavalta että kukaan edes ajattelisi minun joskus hankkivan lapsia ja sillä "tuhoavani" työurani. Mutta faktahan on, että se on mahdollista. On vaikea uskoa, että niin moni muu joutuu tällaisten kommentien kohteeksi ja että minä puolestani olisin niiltä lähes kokonaan välttynyt. Uskottavampaahan on, että minuunkin on osa näistä ajatuksista kohdistunut mutta niitä ei ole vain sanottu ääneen. Ja tällainen piiloseksismi on tietyssä määrin suoraan päin naamaa laukaistuja idiottimaisuuksia pelottavampaa. Koska en voi itse niihin vaikuttaa. Koska en ole ajatustenlukija.
0 Kommentit