Kissoista

Olen ollut kesäkuusta lähtien vapaaehtoisena HESY:llä, kirjoittanut artikkelin kansainvälisestä eläinsuojelusta, tehnyt muutaman termin verran kääntämistäkin ja parina viikonloppuna ollut Yhdyskunnantiellä siivoamassa eläintiloja. Hommaan kuuluu sitä mitä siltä varmasti suurin osa odottaa: kissanhiekkalaatikon tyhjennystä, kopin putsausta ja tietysti ruoka- ja vesikuppien vaihtoa (sunnuntaina omalla kohdallani ensimmäistä kertaa myös kanitilojen siivousta).

Ja sitten sitä rakastamista.

Talossa asuu kissoja, jotka puskevat, hurisevat ja kiipeilevät syliin heti kun ovi aukeaa. Ja sitten on niitä, jotka luikkivat piiloon, sähähtävät tai näyttävät kynsiään, mutta vain aluksi. Sunnuntaina sain usean epäluuloisen kohdalla luvan rapsutaa leuan alta ja kopassaan piilossa kyhnöttäneistä moni uskalsi jo tulla ulos kun hetkeksi siirryin kauemmas ja annoin niiden jaloitella koppinsa ulkopuolella. On valtavan palkitsevaa, kun aiemmin hyvin epäluottavaiset yksilöt uskaltautuvat nuuhkimaan sormenpäitä tai antavat koskettaa. Niiden kohdalla rakastaminen on kenties vielä tärkeämpää kuin niiden, jotka olisivat valmiita liukumaan nahan alle jos vain voisivat.

Heti huomasin, että hommassa ei selviä jos ei ole järki mukana. Tätä tehdessä oppii paljon, saa auttaa rakastamiaan otuksia ja parantaa maailmaa, mutta täytyy muistaa että kaikkea pahaa ei voi poistaa eikä kaikkia pelastaa. Parempi, että tajusin sen heti. Muuten saattaisin olla mukana vuosia ja vain masentua vuosi vuodelta pahemmin todellisesta mitättömyydestäni laajemmassa mittakaavassa. Sen sijaan nyt kun kuulen kauheuksia eläinten julmasta kohtalosta, tiedän voivani auttaa edes vähän seuraavan kerran kun käyn katsomassa pelokasta Ruusaa ja herkästä vatsasta kärsivää Vallia, jonka koppi on siivottava viimeisenä tartuntavaaran takia, mutta joka on aina niin täynnä rakkautta ettei tahdo päästää irti. Sitten on se yksi, jonka olin jo valmis ottamaan omakseni, mutta joka oli julmasta kohtalon oikusta juuri edellisenä päivänä käyty varaamassa. Ei oikein muuta voi kuin olla onnellinen, että sillä on pian koti ja jäädä odottamaan toista Sitä Oikeaa.

Kissattomana elo on kovaa, vaikka viikoittain kävisikin tapaamassa kymmeniä.