"Hän tahtoi puhua minulle vielä Jumalasta, mutta minä astuin hänen eteensä ja yritin selittää hänelle vielä kerran, että minulla ei ollut paljoa aikaa jäljellä. En tahtonut hukata sitä Jumalaan."
Minä pidän eksistentialistisista ja filosofisista teoksista, kenties hieman kunderamaisista ja toisaalta jotenkin janssonmaisista. Jälkimmäiselläkin on tapana kirjoittaa ihmisistä, jotka eivät tunne oloaan hyväksi yhteiskunnan kategorioihin ahdettuina, ihmisistä, jotka mieluummin kokeilevat jotakin katalaa ja täysin sääntöjen vastaista löytääkseen oman identiteettinsä. Věra Chytilován Sedmikraskykin kertoo tällaisista ihmisistä, ja se on yksi parhaita koskaan näkemiäni elokuvia.
"Jotta kaikki täyttyisi, jotta tuntisin itseni vähemmän yksinäiseksi, minun oli vielä toivottava, että teloituspäivänäni olisi paljon katsojia ja että he ottaisivat minut vastaan vihan huudoin."
Molemmat lukemani olivat tällä kertää Keskisuomalaisen 100 kirjan listalta. Olen tyytyväinen, että lista johdatteli minut lukemaan Coelhoa, jota on kehuttu suuntaan ja toiseen. Minä en rakastunut, en edes ihastunut. Hieman hämmästyin teksin tavanomaisuutta ja ajoittaista jäykkyyttäkin. Ehkä on vielä kokeiltava Alkemistia, mutta Piedrajoen (jonka nimeä olen ihaillut usein ja kehitellyt päässäni teorioita siitä mistä tarina kertoo) perusteella en ainakaan Coelhoa suosittelisi.
0 Kommentit