Kenkälaatikkokirjoituksia

Unirytmini on muuttunut niinkin railakkaasti, että herään automaattisesti kuuden ja puoli seitsemän välillä ja olen viimeistään kymmeneltä illalla nukahtamaisillani pystyyn.

Ei sillä että se menoa hidastaisi. Enemmän saa aikaan kun aloittaa aikaisin, ja täällä olen nukkunut täysin keskeyttämättä läpi öiden. Toisin oli Suomessa, kun heräsin vähintään kerran joskus aamuyöstä ilman mitään syytä.

Vietin päivän yliopistolla ja keräilin vastaantulevia julkaisuja. GUM issue on grafiikkansa puolesta erittäin antoisaa katseltavaa, ja on siinä huomionkiinnittäviä artikkeleitakin lähes aina.

Mutta Glasgow Guardianista löysin seinäjulisteen. Olen sen verran usein tuon kuvan originaalia hypistellyt kirjastossa, ettei tarvinnut edes huomata pientä valkoista koiraa, että olin tunnistanut mistä sarjakuva-albumista oli kyse. Tämä siis kehyksiin.

Ja maanantaina kävin katsomassa sen musikaalien musikaalin ja kihersin vain itsekseni lähes tyhjällä penkkirivillä. Ihan en hypännyt ylös ja alkanut hoilata mukana, mutta hyvin läheltä piti.