Ajettiin Sonian kanssa Ikeaan ostamaan lakkahilloa ja salmiakkia minulle, mutta kumpaakaan ei ollut tarjolla. Oli niillä glögiä (!) ja pipareita (!!) ja rieskaa (!!!), joten ei me tyhjin käsin kotiin palattu. Takaisin oli vain hiukan vaikea ajaa, kun yhtäkkiä minä huomaan kauhukseni kaksi kertaa nuppineulan pään kokoisen hämähäkin takapään purjehtivan ohi ja jalat viuhtoen se kipittää peruutuspeilin taakse. Siellä se sitten risteili katonrajassa viimeiset pari kilometriä, ja me vaan kiljutaan ja nauretaan ristiin, kun se aina välillä näytti rumaa takaraajaansa liian lähellä. Ei me kumpikaan pelätä, mutta ei se kivaa ole kun sellaisen pedon näkee yhtäkkiä. Jos olisi ollut jossain muualla kuin autossa, jossa ei tiedä mihin väliin se yhtäkkiä eksyy, olisin varmaan harmitellut ettei ollut kameraa, niinkuin tuota hirviötä kuvatessa.

Kyllä saisi kai kenen tahansa housut tutisemaan tuollainen.

0 Kommentit