Tänään leikkasin vihdoinkin otsahiukseni, jotta näkisin mitä teen, enkä kuitenkaan kaljuuntunut tarpeeksi. Kaninkarva karhistui, tunnun enemmän koiralta nyt, kun pitäisi olla siili. Saa äiti rällätä joululomalla jyrsimellä minunkin pääni; voidaan sitten isän kanssa vertailla kaljuja. Muutamassa viikossa olen kuitenkin jo kaninkarvainen ja leikkaan taas sormeeni kun yritän siistiytyä.
Viikonloppuisin olisi pystyttävä tekemään kaikki se, mitä viikolla on joko jäänyt tekemättä, ja/tai se mitä tarvitaan jotta seuraavasta viikosta ymmärtäisi mitään. Viikossa meille on muun muassa esitelty 68 tsekin verbiä, jotka uskottiin osaavan jo seuraavana päivänä. Kaiken sen kirjoittamisen jälkeen, jonka käytän niiden verbien ja kielioppiasioiden, aineiden, lauseiden, yksittäisten sanojen, termien, käsitteiden ja muistiinpanojen kirjoittamiseen, minulla ei enää ole kirjaimia itselleni. Mitään ei synny, kun muistin tukkii pienifontti isofontti kreikkalaisetaakkoset latinalaisetaakkoset kaunokäsiala tekstaus timesnewroman PÖLKYT ja kaikki muste menee koulupapereihin.
On minulla silti iloa. Ja muilla surua. Sitä minä aina olen hämmästellyt, miten sitä minun onneni, hyvä tuuri ja ilo, menevät aina ristiin muiden kanssa.
0 Kommentit