Vuosikymmenen viimeisen päivän (Pitäisikö tässä olla yhtä täpinöissään kuin yhdeksän vuotta sitten milleniumin aikaan? Pyh, en minä jaksa. Torkun kotona ja luen kirjoja.) ja kotonaolemiseni kunniaksi.

*

Uudenvuodenlupauksia en ajatellut tehdä. Lupailen joka tapauksessa koko ajan. Sen sijaan teen toiveita, mm. että elämä jatkuu kaikesta huolimatta yhtä hauskana kuin se on tähän mennessä ollut.





3 Kommentit

  1. Onks toi niinku semmonen hammashymy, vai? Mää tunnen näistä modernien lasten hymiöistä vaan tän :3, jota Laura sanoo että se on niinku mau.

    VastaaPoista