¡Adelante! En avant! Onward! Framåt!

Pauhaan Yulen Study of Language -kirjaa vakaasti eteenpäin, ja opin kaiken tarvittavan syntaksista, morfeemeista ja kielenoppimisen ensiasteista. Kaikki on tiedettävä vielä jossain vaiheessa yliopistoelämääni, ja samahan tuo on aloittaa heti. Vaikkei kaikki liitykään tuleviin kokeisiin, hyvin suurelta osin kuitenkin ja mieluummin opiskelen ne kirjasta, josta ymmärrän jotain. Eikö se näin mene?

John Smith & Sonin muovikassissa painaa edelleen Pam Morrisin Literature and Feminism. An Introduction. Janoan tietoa Julia Kristevasta ja lesbokirjallisuudesta, joista tosin kyseisen kirjan perusteella - kuten nimikin sanoo - saa pelkästään viitteellisen kuvan. Noin kolmekymmentä sivua ei riitä kertomaan kaikkea, kuten ei viidessäkymmenessäviidessä minuutissa ehdi kertomaan kaikkea kirjallisuuden ymmärtämisestä tai näytelmän lukemisesta, vaikka he täällä kovasti yrittävätkin. Etenkin ensimmäisen aiheen luulisi olevan minulle nyt todella hyödyllinen, sillä kaikesta yrittämisestä huolimatta saan vain C:tä (joka on kuulemma hyvä arvosana ja se mitä kaikki muutkin saavat ensimmäisenä vuonna, mitä nyt biletykseltään ehtivät opiskelemaan), vaikka uskoin pystyväni paljon, paljon parempaan.

Ihmisissä ja ihmissuhteissa tuntuu tapahtuvan nitkuttavaa edistystä, vihdoin ja viimein. Tajusin napata hyvänpäivänsamallakirjallisuudenkurssillapakertavantuttavani puhelinnumeron, vihdoin ja viimein, koska toivon saavani häneltä suurimman osan vertailevaan kirjallisuuteen tarvittavista kirjoista. Pitkät keskustelut Khurramin kanssa, jälleen: vihdoin ja viimeinen asiasta, saavat nekin jotain; minut toivomaan että olen täällä ensi vuonnakin ja olemaan oikeassa sen suhteen että asioita voidaan vielä korjata.

Dumlet hupenee (19 päivää jäljellä). Järjestän jo aikaani joulukuun 21. päivästä eteenpäin järjestelmällisesti listaten mitä kunakin päivänä pitää tehdä. Viime vuonna näin "harhoja" Napesta istumassa nojatuolissa, tai kuulin sen kehräyksen. Viimekesäisen jälkeen niin ei ole käynyt, mutta unia olen nähnyt. Viime talvena kotiinpääsy perustui klaustrofobiaan, tänä vuonna pistelevään kaipuuseen, silkkaan turvallisuudentunteen hakemiseen tutusta paikasta ja kulttuurista.