Kenkälaatikkokirjoituksia

Melkein kolme viikkoa on kulunut, mutta yllättävän nopeasti sitä pystyy taas hengittämään. Sännättyäni Ouluun ahdistus loppui äidin näkemiseen ja tuttuun ympäristöön, jota varmasti tulen kaipaamaan useastikin ennen joululomaa. Glasgowiin lähtö on nyt varmistettu, ja asunnonkin olemme saaneet. "Kodiksi" tulen (kenties?) seuraavat viisi vuotta kutsumaan Glasgowta ja kaikkia tulevia perienglantilaisia asuntoja, joissa hämähäkit kiipeävät sisään kylpyammeesta ja joissa home on jotain, jonka päälle voi maalata ja siten se on poissa mielestä.
Toisaalta kodiksi tulen luultavasti kutsumaan äidin ja isän uutta asuntoa Suvantokadulla, mutta Kodiksi tulen aina kutsumaan Oulua, vaikkei täällä asuntoa olisikaan.

Glasgow tuntuu edelleen vain välivaiheelta elämässä, kuten Joutseno aikoinaan. Mutta siellä tulen viettämään oletettavasti puoli vuosikymmentä ja koska nyt tiedän palaavani takaisin Ouluun, on se vain paikka, jossa käyn kääntymässä. Suorittamassa maisterintutkintoni. Se siitä.

Silti olen varma, että viihdyn siellä ja haluan pysyäkin. Kunhan alkujärkytyksestä selviän.