Töihin pyöräillessä näin penkillä kokonaisen vaatekerran, kengät mukaanlukien. Nokkospöheikössä liikkuu siis nyt todellinen metsien mies. Lisäksi vastaanajavan rekan nokassa luki ♥ttu Kuljetus, ja luin sydämen automaattiseksi veeksi.
Suuni tuntuu tällä hetkellä turhan ahtaalta. Alhaalla painaa viisaudenhammas ja hiukan turvonnut poski, jota aina vahingossa puraisen, ja ylhäällä eilen hammaslääkärissä liian korkeaksi jäänyt etuhampaan paikka. Menen huomenna hiomaan sen tasaiseksi, että pystyn syömään normaalisti. (Olin 12-vuotiaana pyöräonnettomuudessa ja menetin muutaman muun sirun lisäksi palaset molemmista etuhampaista. Niitä on korjattu muutamaankin otteeseen, kun olen mennyt pureskelemaan kynsiä, kumihanskaa, tikkaria ja muovimukia. Eiliseen asti pysyneet paikat kestivät ennätysajan, ainakin kaksi vuotta. Posliinikruunuja on kaavailtu jo onnettomuudesta lähtien ja nyt eilinen hammaslääkäri alkoi puhua vahvasti niitä vastaan. Olen hyvin hämmentynyt.)
Ruoanlaitto ei ole kuitenkaan estynyt. Tein loistavaa kalakeittoa ja nyt uunissa kypsyy pannukakku. Huomenna harjoittelen sienikreppejä, joita olen halunnut kokeilla hyvän aikaa. Lisäksi naukkailen soijakaakaota, jolle ihana Elisa minut lopullisesti vihki.
Lisäksi soijajurttia, jota pääsen maistamaan huomenna.
0 Kommentit