Tarttis kai jotain terapeuttista, pilleriä tms. että voittaisin tämän mammuttimaisen esiintymiskammoni. Kirjallisuusteorian tutori suositteli seminaaria; menen siis sinne.

Jos jotain annettais myös epäonnistumisen pelon voittamiseen. Ei hirveästi auta sama mitä kokeilin pimeän pelkoon; jos tässä alkaa hirveästi tuijottaa epäonnistumista silmästä silmään ja kasaamaan hylätyiksi arvosteltuja esseitä pöydälleen, ei mene kovin lujaa loppupeleissä kun pitäisi valmistua.

2 Kommentit

  1. Mulla on aina auttanu kun on ettiny huoneesta tyhjän kohdan ja puhunu sille. Tai sitten vaan oon kattonu luennoitsijaa ja sulkenu kaikki muut ympäriltä pois. Totuus on kuitenkin karu; tekemällä oppii. Jännittää mua silti aina.

    Aina välillä pitää myös epäonnistua, että voi onnistua. Kannattaa muistella niitä onnistumisia enemmän kuin asioita missä ei onnistu, niissä voi aina sitten parantaa myöhemmin.

    -E

    VastaaPoista
  2. Ihmeteltävää, miten se ihmismieli aina ajattelee automaattisesti niitä ikäviä juttuja. Mutta turha sitä on itseään potkia, olet oikeassa. Ottaa vaan niskasta kiinni ja roimasti uudestaan liikkelle. Kaikki tekee virheitä.

    VastaaPoista