Jokin aika sitten luin Mia Kankimäen kirjan Naiset joita ajattelen öisin ja väistämättä mietin omiani, naisiani. Ajattelen Blixeniä, Kahloa, Janssonia, Woolfia ja Cixous'ta. Ajattelen Lady Chatterleyta ja Clarissa Dallowayta, Jane Eyreä ja Emiliaa, Opheliaa ja Desdemonaa. Ajattelen äitiäni, joka teki uran alalla josta ei pitänyt, ja siskoani, joka tekee tasan sitä mitä rakastaa ja jolla on Suomen seuratuimpia Instagram-tilejä.
Ajattelen itseäni ja sitä millaisen esimerkin itse asetan.
Niin ikään jokin aika sitten pyrin töihin firmaan, jonne haettiin lomakkeella. Yhteystietoni ja saatekirjeeni täytettyäni viimeisellä sivulla juuri ennen Lähetä-napin painallusta piti täyttää vielä ikä, sukupuoli, etnisyys ja seksuaalisuus.
Hämmennyin.
Ei siinä mitään, voinhan minä paljastaakin mitä olen. Samapa tuo. Tähän mennessä sukupuolta ja ikää on taidettukin kysyä muissakin hakemuksissa. Mutta etnisyys ja seksuaalisuus? Käsittääkseni firma – jonka toimipiste on Skotlannissa, joten se mitä saa kysellä poikkeaa hieman suomalaisesta käsityksestä – kyselee tällaisia, koska vähemmistöt ovat etusijalla haussa. Periaate siis on hyvä, mutta toimiiko tällainen käytännössä? Että valitaan tehtävään homoseksuaali, jotta firma voisi ylpeillä diversiteetillään ja suvaitsevaisuudellaan? Että valitaan tehtävään nainen, jotta olisi se kiintiöyksilahkeinen?
Mietiskelen yö- ja päivänaisiani ja heidän kohtaamaansa kiintiönaiseutta, heille asetettuja odotuksia ja esteitä, mutta myös heille annettuja myönnytyksiä. Vain siksi, että he ovat naisia. Mietiskelen kuinka monta kertaa Woolf sai anteeksi masennuksen aiheuttamat pahanolonpuuskat vain siksi, että "naiset nyt ovat aina niin tunteellisia". Tai kuinka usein Ophelialle sanottiin kulisseissa, ettei hänen pitäisi seurata omaa tietään vaan käyttää kehoaan yhteiskunnan hyväksi, vietellä Hamlet ja varmistaa että selvästi mielisairas prinssi pysyisi poissa oikean kuninkaan, veljensä murhaaman Claudiuksen tieltä? Mietiskelen kuinka monta naista tarinoihin on kirjoitettu, runoihin riimitelty ja näytelmiin lausuttu vain siksi, että olisi edes se yksi vilahtava nilkka, verenkuumentava sopraano, paljetein koristeltu rimssuhame, johon miehet saavat kohdistaa himonsa ja naiset rinnastaa itsensä.Enää en ole hämmentynyt. Nyt olen vihainen.
0 Kommentit