Minä olen lajia syöjä, jonka mielestä makarooni jauhelihalla (sellaisella kasvipohjaisella, eli suomeksi soijarouheella tms.) ja ketsupilla on herkullista siinä missä Uleåborgissa viime keskiviikkona vanhempien hääpäivän kunniaksi syömämme kermainen maa-artisokkakeitto pinjansiemenillä tai blinit siianmädillä, sipulihakkeluksella ja smetanalla. Minä syön vähän kaikkea, päivästä riippuen paremmin, toisesta huonommin. Joskus menee päiviä lounaaksi pikanuudeleita, joskus teen ruokasuunnitelmia kuukausiksi eteenpäin, toteutan niistä jokusen, mutta saan kaikesta huolimatta hyvän ja itsetehdyn soosin itselleni töihin seuraavaksi päiväksi ja pakkaseenkin asti.


Ruoka on ihanaa! On ihanaa kun sitä on paljon ja vielä ihanampaa on kun se on hyvää. Pahaa ruokaa on olemassa, ja minulle on lapsesta saakka opetettu että sellaista ei tarvitse syödä. Koskaan ei ole kumpikaan vanhemmista torunut puolitäydestä lautasesta tai kertonut kauhutarinoita Afrikan nälkäisistä lapsista, vaan ruokaa on maisteltu, sitä on syöty niin paljon kuin jaksaa/haluaa eikä siitä ole tehty numeroa. Meillä ruoka on unelma. Sitä saatetaan juhlatilanteisiin, kuten juhannukseen ja uuteen vuoteen, suunnitella pitkäänkin etukäteen ja toisaalta voidaan päättää, että mättö on perjantain kunniaksi just parasta ja laitetaan Lidlin valmispizzapohjan päälle mitä ikinä halutaan.


Siskon veganisoitumisen jälkeen oma haluni täysin kasvipohjaiseen ravintoon on nostanut entistä vahvemmin päätään, ja tilanteen salliessa valitsen kaikista mieluiten jo aivan luonnostaan kasvipohjaisen vaihtoehdon. En ole ostanut tai syönyt kananmunia muutettuani helmikuun alussa uuteen asuntoon ja lehmänmaitoakin sinne on ostettu kerran äitiä ja isää varten. Kaupungilla pyöriessäni käyn kokeilemassa eri ravintoloiden ja kahviloiden vegaanista tarjontaa ja joka kerta pistän varmasti palautetta eteenpäin. Kehut ovat saaneet jo Arnolds vegaanisista donitseistaan, Pizzarium vegaanisista pizzoistaan ja Coffee House vegaanisesta omenapiirakasta ja ylipäätään vegaanisen herkkulistan koosta! Eilen kuitenkin konttoriravintolan silakkapihvit kutkuttelivat sen verran, että menin ne hyvällä omallatunnolla työkavereiden kanssa syömään ja hehkuttamaan hiihtämisen ihanuutta. Tänään taas mentiin yhteisvoimin aamiaiselle Letkunpuiston Makiaan, jossa aamiaisbuffetissa oli tarjolla munakkaan lisäksi valkohomejuustoa ja lehmänmaitoon tehtyä smoothieta. Kysyin kassalta saisinko kahviini kasvimaitoa ja kun he tajusivat etten munakastakaan halua kiitos-oikein-paljon, alkoivat he ilman omaa pyyntöäni pohtia miten minut ruokittaisiin kylläiseksi. Jääkaapista poimittiin vegaaninen smoothie ja keittiöstä pyydettiin paistettuja sieniä, tomaattia ja paprikaa. Menin kyllä täysin sanattomaksi tällaisen palvelun edessä! Ei minua ennenkään ole haukuttu tai heitetty ulos kasvisvaihtoehtoa pyytäessäni, mutta että kahvilan henkilökunta omasta aloitteestaan haluaa varmistaa, ettei minun tarvitse syödä pelkkiä hedelmiä ja leipää!



Ruoka ei saisi olla pakkomielle muuta kuin hyvässä mielessä. Siitä pitäisi saada nauttia, nähdä unia ja tylsänä päivänä syödä juuri sitä mikä tuntuu hyvältä, vaikka se olisi vain tilkassa suolaa keitettyjä pikamakarooneja sekoitettuna Quorn-jauhelihaan.

*

Vegaaniset amerikkalaiset pannukakut Chocochilin ohjeella.
Supperin ohrarieskan välissä salaattia, kurkkua, tomaattia, vegejuustoa, vegemajoneesia, sinappia ja omenaa.
Quorn-filee purilaiset vegemajoneesilla ja vegecheddarilla. Ranskisten kyljessä taivaallisen hyvää vegemajoneesia merkkiä Naturata.