Hyvää huomenta! Ei ihan minun värinen, ei ihan minun näköinen, mutta minun huone kumminkin. Täällä minä horrostan talven yli, välillä jalat pöydällä, välillä sohvalla peiton alla. Paljon ei pitäisi olla omaa krääsää mukana, mutta on sitä sen verran että aina pitää siirrellä pois tieltä kun haluaa tehdä jotain pöydän ääressä. Extrapatja nurkassa vartoo kyläilijöitä, odottaessa toimii ns. meikkipöytänä tukupussille ja kosteusvoiteelle. Vaatteet majailevat usein samalla sohvalla kuin minä, jotta on helppo pukea lisää päälle kun alkaa palella. Kaikella on oma paikkansa.