Hyvää huomenta! Ei ihan minun värinen, ei ihan minun näköinen, mutta minun huone kumminkin. Täällä minä horrostan talven yli, välillä jalat pöydällä, välillä sohvalla peiton alla. Paljon ei pitäisi olla omaa krääsää mukana, mutta on sitä sen verran että aina pitää siirrellä pois tieltä kun haluaa tehdä jotain pöydän ääressä. Extrapatja nurkassa vartoo kyläilijöitä, odottaessa toimii ns. meikkipöytänä tukupussille ja kosteusvoiteelle. Vaatteet majailevat usein samalla sohvalla kuin minä, jotta on helppo pukea lisää päälle kun alkaa palella. Kaikella on oma paikkansa.
2 Kommentit
huonehan on ruhtinaallinen -- sohva ja kaikki. Ja paitakin näyttää siistiltä
VastaaPoistaPuhdas se ainakin on, ja hyvin siisti. Ehkä mun lemppari tässä kylmässä julmassa maailmassa, joka on näin syksystä vieläkin kylmempi. Huonekin on kieltämättä just hyvä silloin kun siellä on sänky ja sohva, koska molemmat on tarkotettu tasan löhöämiseen. Jos olis pelkkä kirjotuspöydän tuoli, tulis pakostakin semmonen fiilis että tää onkin toimisto eikä oma huone.
Poista