Kenkälaatikkokirjoituksia

Niin paljon on tapahtunut, että tekisi mieleni sanoa kokeilleeni uusia asioita. Totuudenmukaisempaa on kuitenkin sanoa, että uudet asiat ovat kokeilleet minua. Ne ovat kokeilleet miten hyvin kestin Napen kuoleman. Uuden, täysin (periaatteessa) kykyjäni vastaamattoman kesätyön. Muuton ulkomaille, toisen kielen, kulttuurin ja ihmisten keskelle. Lomallepaluun melkoisen muuttuneeseen kotikaupunkiin, jossa talot nousevat kuin tyhjästä ja, harmillista kyllä, omaa kotitaloa ei ole. (Ja Lelutapuli ei ole enää City-talossa, siitä olen ikuisesti katkera!)
Muutamaa itkupotkukohtausta lukuunottamatta olen mielestäni pärjännyt melkoisen hyvin, vai?
Nyt on nautinnollista, että asun taas ylimmässä kerroksessa. Voin tähyillä kattojen yli ja vakoilla ihmisiä, en enää vain heidän jalkojaan. Nyt on uusi asia, jota odottaa (mutta vielä pidän sen suurelta yleisöltä salassa). Tai ehkä kaksikin asiaa. Ehkä sellainen, jota kaikki eivät tajua kun ensimmäisen kerran sanoo. Mistä sen tietää.

Sen ainakin voin sanoa, että kämppikseni olen valinnut hyvin.