Kenkälaatikkokirjoituksia

Ikeamies soitti ovikelloa eilen puoli yhdeksältä. Sitä ennen olivat paikalliset juopot juosseet laulattamassa summeriamme kello kahdesta alkaen, ja puoli kuusi heräsin minäkin meteliin, joka kaivautui jo uneenikin poraamaan kattoon reikää.
Sain vihdoinkin sängyn, jonka kaltaisesta olen haaveillut jo vuosikausia, ja vielä ihan itse kokosin (Khurram ja Elisa pitivät hökötystä pystyssä ja mitä nyt Khurram muutaman ruuvin väänsi). Puolivälissä huomasin, että joko ikealaiset kuvittelevat minun nukkuvan ilmassa leijumalla tai sitten pohjalautoja ei vain yksinkertaisesti tullut mukana. Tarkistin asian netistä ja kaiken muun yleisinfon ohessa sängystäni sanottiin lautojen olevan erikseen saatavilla liikkeestä. Minusta hyvinkin naurettavaa. Eihän pattereitakaan leluissa ole ikinä mukana, mutta kuvittelisi nyt sentään etteivät ihmiset luule yhtä sängyn tärkeimmistä runko-osista löytyvän kotoa valmiina. Jouduimme uudestaan Ikeaan ja valitsimme laudat kohdasta 90x200 senttimetriä. Kotona kokeilimme, ja laudat olivat liian kapeat. Joku vihoviimeinen torvi oli pistänyt paketin väärään paikkaan.

Tänään minun viettäessäni viimeistä koulupäivää ennen syyslomaa Elisa kävi pitkän bussimatkan susirajalle ja takaisin ja toi mukanaan kymmenen kiloa lautoja. Nyt voin taas nukkua kuten normaalit ihmiset ja olen jälleen velkaa Elisalle smoothien Caffé Nerosta. Taidan olla kaksikin, en vain muista miksi. Mutta hyvää kämppistä pitää kestitä! Kannetaan me Khurramillekin Tescosta donitseja, kun ne tuntuu olevan ainoaa makeaa mitä se suostuu syömään.