Kenkälaatikkokirjoituksia

Koneeni toimii taas. Khurram on ihana ja täytti lisäksi eilen 26. Ostettiin kakku ja hyvä ettei sillä noussut kyyneleet silmiin, niin liikuttunut se oli. Käytiin klubilla tanssimassa (sitä ei britit osaa, vain me ankeat jurot syrjäänvetäytyvät suomalaiset osaamme tanssia oikein sydämellä), eikä tänään väsyttänyt vaikka piti nousta yhdeksäksi kouluun. Ehkä minusta olisikin bilettäjäksi. Ainakin Elisan kanssa.
Ostin Sainsbury'stä 2.41 punnalla 600 grammaa Englanninlakritsaa ja kun Elisa vielä keitti mannapuuroa, hyrisin kuin kissa. (Ja Elisa on mun kilpikonna!)

Paperit alkavat vihdoin järjestyä virastoissa ja askeleet sopivat jo hyvin katukiveyksen mutkiin ja kuoppiin. Olen kirjoittanut yhden kirjan loppuun ja aloittanut uuden, tulostanut kuvia ja nyt Laura vahtii sekä tietokoneessani että seinälläni. Olen keksinyt runoja, lukenut runoja ja pohtinut runoja, englanniksi ja suomeksi. Nähnyt unia ranskaksi ja englanniksi ja tuntenut/kokenut/nähnyt (?) ainakin kolme déjà vuta viikossa. Ja unohtanut kokonaan oman ensiviikkoisen syntymäpäiväni.