Syyskuu 2009

Yhtäkkiä tajuntaani räjähtää lopultakin erittäin raivoisasti se tosiasia, että vietän nyt viimeisiä hetkiä yhdessä tämän maan kanssa. Päätäni pudistellen mietin vain mihin se kaikki aika on äkkiä kulunut ja ajan kultaamat muistotkin alkavat vaikuttaa varsin herkiltä ja kyynelkanavia kutkuttavilta. Niin kuin nyt aivan ensimmäinen vuosi, aivan ensimmäinen kuukausi täällä.




Miten me Elisan kanssa seikkailimmekaan vieraassa kaupungissa, joka on nyt jo tuttu ja turvallinen, mutta tuntuu edelleen satunnaiselta seikkailulta. Koska se on niin erilainen. Ei Suomessa ole tällaisia maisemia, ei tällaisia taloja, ihmisiä, tuoksuja, makuja, mitä vaan. Kaipaan Suomeen edelleen silloin tällöin pistävän kipeästi, mutta niin tulen kaipaamaan tännekin jahka täältä on lopulta pakko lähteä. Kansioni ajalta syyskuu 2009 ovat täynnä kuvia oudoista savupiipuista, Hugo-kissasta, Elisan uskomattomia ja hurmaavia kokeiluja minusta, eriskummallisia yksityiskohtia sitäkin eriskummallisemmista paikoista. Seikkailuja, kerta kaikkiaan!