Fiktiossa parasta on, kun tyyppien taskut on niin suuret että niihin mahtuu puoli maailmaa tai sitten niihin voi laittaa kaikkea majoneesista jogurttiin ja muhennoksesta kalansaaliiseen ilman sen suurempaa sotkua. Muumilaakson marraskuussa Ruttuvaari vie ruokakomerosta korppuja ja suolakurkkuja evääksi, Narnian tarinoissa lapset käärivät teurastetun karhun lihan vaivaisiin lehtiin, tunkevat ne taskuihinsa ja syövät kuuman päivän päätteeksi nuotiolla käristettynä. Aivan mahtavaa!
Minä olen ehdoton taskuihminen, ja etenkin siksi habitukseeni kuuluu aina jonkinlainen neuletakki jossa on oltava taskut. Kävelenkin kädet aina hupparin takin taskuissa, kun en tiedä minne muuallekaan ne laittaisin, ja pikkuiset lippulappuset menevät käytön jälkeen heti takataskuun. Toisaalta olen todella tyytyväinen että uudessa Fjällrävenissäni (kiitos, äiti ja isä!) on tasan kaksi taskua sisäonkalossa. Erilliset lerpputaskut vain ärsyttävät ajan mittaan, kun kirjat pitäisi sysätä laukkuun luennon päätteeksi nopeasti, mutta menevät aina ensimmäiseksi väärään taskuun.
Vähästä se on kai minunkin onneni kiinni, jos riittää että on porkkanaa tai jogurttipurkki takintaskussa ja takatasku jonne tunkea tarpeettomat bussiliput ja ostoskuitit.
0 Kommentit