Kenkälaatikkokirjoituksia

Heinäkuun viimeisenä kaipasin tietysti Nappea ihan vähän, mutta nyt on elokuu ja aika kuunnella siihen sopivaa orkesteria ja rakastaa toisia kissoja.
Vihoviimeinen työviikko päättyi riemukkaaseen neljään päivään Vaalassa, pariin sataan pudotettuun tiilin (eli katto on nyt tyhjä!) ja muutaman kymmenen lakkaamiseen ja maalaamiseen. Minä en pessyt; pestasin äitin siihen. Säät todella suosi meitä, mitä nyt muutama sadekuuro ja hieman ukkosta. Mutta pääasiallisesti sitä saattoi vain riuhtaista vaatteet vähemmäksi ja sukeltaa jokeen, se kun parhaimmillaan oli +23 asteista. Lillumisen ohella parantelin korkeanpaikankammoani. Isä antoi vihdoin luvan kiivetä katon korkeimmalle kohdalle ja jo ne telineet siinä viimeisen lappeen kyljessä tuntuivat silloin tällöin sen verran korkeilta (ja huterilta) että oli otettava tukea ja nieleskeltävä ettei huimaisi.