Sillä kyllä, olen taas sairaana. Keuhkoja rohisuttava yskä, kurkkua telova kipu, halju olo ja niiskutus. Tänään en ole kokeillut avata suutani, mikä on sinänsä hyvä, sillä vaikka odotan vanhempieni kotiinpääsyä kuin kuuta nousevaa (joka kerran kun hissin ovi kolahtaa, olen varma että siellä on äiti tai isä), on parempi etten turhia jaarittele. Jos vaikka äänihuuletkin ottaisivat parantuakseen. Kahteen päivään en ole ensitöikseni saanut ääntä herättyäni.
Siispä on pakko innostua pienistä asioista. Onhan niitä. Käväisin kirjastossa kun olin vielä terve, ja lainasin erinäisillä kielillä lempikirjallisuuttani.
On hienoa, että Shakespearestä on ilmestynyt uusia suomennoksia! En ole voinut sietää niitä Yrjö Jylhän tai Paavo Cajanderin käännöksiä, joissa kaikki loppusanat on pakotettu rimmaamaan. Ainakin ensisilmäyksellä nuo uudet ovat aika lähellä alkuperäistä.
Lisäksi, kun en suomenkielistä saanut, lainasin Tinttiä ranskaksi ja englanniksi. Ihan vertailun vuoksi. Kun en voi kielillä puhua, kokeilen mielessäni vieläkö osaan kumpaakaan.
Äiti palasi eilen Helsingistä viikonloppuvierailulleen, ja kulkiessaan huoneeni ohi totesi, etten tunnu enää pitävän samaa pilkuntarkkaa järjestystä valtakunnassani kuin ennen. Myönnettäköön, täällä on aika sekaista. Jospa siis lukemisieni ohessa hieman järjestelisin? Toisaalta, syyksi siivottomuuteeni totesin eilen sen, että olen elämäni aikana siivonnut niin pirusti muitten sotkuja etten jaksa enää siirrellä edes omia tavaroitani oikeille paikoilleen.
Että se siitä sitten.
0 Kommentit