Kenkälaatikkokirjoituksia

Kolmatta päivää kasasin puita, sillä vaikka laiska olenkin, en halunnut ruveta ihan pelkäksi syöttilääksi. Viimeistään ensi viikolla on varmaan pakko heittää lomailu sikseen ja alkaa lukea tentteihin. Miksi aina jälkikäteen tuntuu, että mistään ei ole ehtinyt nauttimaan?

Talon pääty näyttää jo siltä kuin sisällä asuttaisiin, mutta julkisivu on vielä suurinpiirtein alkuperäiskunnossa. Pakkasilla on tuusattava sisällä, ja siellä on sitten kokeiltu nostaa kokonaista seinää yhdellä vaivaisella tunkilla (koko ajan huokaillaan, että on se hyvä ettei ole Syslerin tunkki) ja imuroimaankin on isä jo innostunut. Siellä se kiipeilee vintillä ja putsaa puitteita. Ulos asti kuuluu kun imuri laulaa.

Yhä jaksan hämmästellä miten korkealla lattiaraja on maasta! Sinne mahtuvat vaeltamaan puput ja lumikot ja muut nelijalkaiset, kun me emme ole siellä hätistelemässä.