Nukahdin kotiinpäästyä kissan viereen ja heräsin kunnon nokosten jälkeen odotettuun puhelinsoittoon.

Mahtavaa, kun vanhukset soittavat kolmatta päivää putkeen! Ei ole mitään parempaa kuin oman äidin ja isän ääni.

*

Nyt ehdin taas ajattelemaan koti-ikävää, mistä kaikesta juuri tällä sekunnilla jään paitsi, mutta myös mitä kaikkea mahtavaa tulee koettua kun viiden viikon kuluttua pääsen hetkeksi kotiin. Hiihtämään jos pääsis, luistella jos saisin, uida jos voisin, ruisleipää jos söisin pussillisen toisen perään ja suomalaista kahvia kun hörppisisin.
Ja jos lapset tulis Lahdesta lainaan hetkeksi, niitäkin vähän kiusaisin.

0 Kommentit