Kenkälaatikkokirjoituksia

Alkoihan se ajatus juosta paperillekin! Monesta esseestä oppineena olen ottanut periaatteekseni olla lukematta omaa tuotostani liian montaa kertaa. Käy muuten niin että turrun siihen liiaksi enkä huomaa virheitä. Lisäksi, tällä kertaa pyysin Rania natiivina lukemaan tekstin etukäteen.

Isä soitti ja kysäisi josko olisi koti-ikävä. Koko ajan! Mutta essee on pitänyt aatokset sen verran toisaalla, ettei ole pahemmin ehtinyt kaipuuta märehtimään. Onneksi. Tässä vaiheessa se nimittäin aina hiipii niskaan. Kuukautta ennen alkaa olla niin kauhea ahdistus, että olisin valmis loikkaamaan seuraavaan Suomeen lentävään koneeseen. Jos saisin pään täytettyä sen kuukauden ajaksi isommilla esseillä, tai jos edes ajattelisin niitä hieman enemmän kuin kotia. Tulisi jotain tehtyäkin.