Kenkälaatikkokirjoituksia

Omassa sängyssä yön yli nukkuneena voin paremmin kertoa mitä kannattaa matkustaessa tehdä ja mitä välttää:

- Aina pitää ottaa tarkasti selvää milloin mikäkin menee, kuinka kauan ja mihin. Lontoon Stanstedin lentokenttä on noin 40 mailin, 63 kilometrin, päässä Lontoon keskustasta. Junalla menee ilmeisesti 45 minuuttia, bussilla voi joutua kulkemaan yli puolitoista tuntiakin. Keskellä yötä tällaisen selvittäminen tuoreeltaan ei ole mukavaa, kun väsymys painaa ja ystävä odottaa kotiinsa nukkumaan.

- Kun pääsee kaupunkiin ja pitää ottaa taksi päästäkseen lopulliseen päämäärään ja jos oikein tuntuu siltä ettei osaa ääntää osoitetta, kirjoittaa sen lapulle. Minä halusin Aldenham Streetille, pääsin Albany Streetille, joka ei onneksi ollut kovin kaukana Aldenhamista.

- Kun Britanniassa matkustaa junalla, pääsee luultavasti maan halki muutamassa tunnissa. Bussilla voi mennä kymmenenkin päästä Lontoosta Glasgowiin (välimatka 550 kilometriä), mutta liput ovat halvempia. Viimehetkessä ostetut olivat non 36 puntaa, kun junasta olisi pitänyt maksaa 120 puntaa. (Suunnilleen saman verran pyysi taksikuski matkasta Stansted-Lontoo.) Britanniassa on siis ostettava liput ennakkoon, jos haluaa päästä halvemmalla, tässä tapauksessa 40 punnalla.


Mutta pääsin kotiin, Moshi kiipesi heti yläkertaan vierailemaan (Matkalaukkuun. Hyvä kissa ei pissinyt!) ja huomisen ensimmäinen luento on Introduction to Shakespeare. Jos aurinko paistaa, otan kameran mukaan.


(Ne näyttävät GFT:llä Chaplinin Kultakuumeen tänään. Pohdiskelen tässä lämpimässä pitäisikö mennä.)