Kurkkukipu saavutettu, viikon kestänyt hinkuyskä jatkuu edelleen. Ei se kuitenkaan ole mitään verrattuna viime kevääseen, kun tuntui etten saa välillä henkeä.
Siitä on aikaa kun olen viimeksi ollut kunnolla sairas. Nytkin olisin ihan valmis menemään luennoille, kunhan olisi Strepsilsejä tai jäätelö mukana. Kurkkukipu on ehkä migreenin jälkeen ikävintä, mitä voi saada. Kun ei pysty edes kunnolla nielemään.
Toisaalta, olis hirveän mukavaa vaan jäädä peiton alle lukemaan kuin ravata ympäri kampusta luennolta luennolla. Minkäs teet.
Mutta mukava oli herätä, vaikka tiesinkin olevani entistä käheämpi! Laura soittaa, kyselee miten lausutaan pure/poor/pore/pour. Ja minä vastaan miten hämähäkinseittiseltä päältäni parhaiten taidan, lähetän vielä tarkennustekstiviestin jälkikäteen.
0 Kommentit