Nyt alkaa jo muistuttaa vähän kesää. Pyykitkin ehtivät kuivua.

Isä löysi uuden linnunpesän. Siellä ne nyt tekevät töitä rinta rinnan, äidit ja isät. Minä en saa mennä katolle pienuuttani, joten isä hyppii parrulta toiselle räpsimässä.

Kun äiti käskee, on mentävä ulos, mutta kukaan ei sano mitä siellä on tehtävä. Siispä luen.


Ja mitä kaikkea sieltä riippumatosta näkeekään! Välillä on kannettava kattotiiliä, ja kun se on suoritettu, toteaa äiti:"Sehän oli parempi ku sata jänistä." Sitten on pakko juoda vähän ja nälkäkin ehti tulla. Hetki vielä ja ryntään takaisin riippumattoon. Kirjastokissasta vaivaiset satakaksikymmmentä sivua jäljellä.

0 Kommentit