Kenkälaatikkokirjoituksia

Leikin aina välillä.


Hyppään taas Elisan kanssa kaukana kotoa ja nukahdan varmaan Humisevan harjun ääreen. Lainasin kirjastosta Breakfast on Pluton (sitä ei ole taidettu kääntää; jospa pyytäisivät minua hommaan kun tästä kasvan) ja aion nyt lukea sen ja ymmärtää sitä. En tajua mikä siitä tekee niin vaikean. Ehkä en vain keskity tarpeeksi. Tristram Shandyn jälkeen Brontë on, taivaan kiitos, nopeaa luettavaa ja helposti luettavissa uudestaan. Lukekaa Shandy; ymmärrätte sitä vasta kun luette jotakuta, joka on lukenut sen kymmeneen kertaan ja lukenut jotakuta joka on lukenut sen sata kertaa ja miettinyt jokaisen lauseen erikseen.

Liekö käy James Joycen kanssa samalla lailla.