Esseenkirjoitusluennolla luennoitsija näyttää kuvan itsestään lukemassa vauvan kanssa ja tytöt takarivissä huokaa. Se sanoo ettei siihen lukemiseen välttisti vauvaa tarvi, että kissatkin käy, ja minä huokaan. Näen taas unta kissoista, vanhoista ja uusista, omista ja naapurin, ja ne ovat kaikki Hailuodon mummilassa. Se on tajuisen minänikin mielestä aika kissojen paratiisi, hännättömien ja hännällisten. Harmillista, että minä olen niitä hännättömiä, mutta parempi hännätön kuin kissaton. Ja minulla on kaksi! Ja lisäksi tämä leijonanharjani. Sitä voi tarvittaessa huiskauttaa, karjaista ja raapia verhot pilalle. Jos oikein ärsyttää.
Nukun nykyään valtavasti, mahdollisimman monen vällyn alla. Kävely tekee liian raukeaksi, että jaksaisin keskittyä kunnolla iltaisin. Mutta jaksoin kaivaa kirjastosta läjän tietokirjallisuutta esseisiin. The Gothic, Queer Theory, Homosexuality in Renaissance and Enlightenment England ja Homosexuality in Renaissance England. Myös Chaucerin Canterbury Tales oli lainattava, samaa tavaraa kuin viime vuonna. Minne se tiikeri viiruistaan pääsee; helppo tulkita kirjallisuutta molemmissa esseissä kun lähdeluettelo on jo ykkösvuodelta valmiina.
0 Kommentit