Kenkälaatikkokirjoituksia

Antakaa, Laura ja Petrus, anteeksi että tämä on täällä. Äkkiä joka paikassa on kissoja (niin minusta) ja kaipaan valtavasti omaa.
Mulla sen vain pitää olla kauhean kettuuntunut ja väsynyt joka suhteessa, niinkuin Nappe aikoinaan, ja minä tänään. Vaikka en minä vihainen, mutta väsynyt. Onneksi on ohi! Valitsin kirjallisuuden esitelmän huolella heti toiselle viikolle ettei tarvitsisi kerätä päänsärkyä siitä koko lukukautta.

Nyt päänsärkynä ynnä muistinrääkkääjänä ovat vain loput tuhat ja sata tehtävää, muiden muassa tsekki. Tänään olen vihdoinkin muistanut millaista uuden kielen opiskelun täytyy olla: pänttäämistä. Meillä kun ei ole kunnollisia sanakokeita tms. (enkä kehtaa ehdottaa kun sitten kaikki vihaa mua) alan pitää niitä tästedes itse itselleni. Haukionkala -tekniikkaa on pakko soveltaa sanoja opetellessa. Ja tätä kieltä kannattaakin opiskella: jos saan sen kunnialla loppuun, auttaa se edes hiukan puolan opiskelemissa (tai ainakin ääntämisessä) ynnä slovakissa, venäjässä ja kroatiassa. Kuinka hienoa olisi mennä takaisin Zagrebiin ja tilata jäätelö kroatiaksi! Tai palata Ljubljanaan kun ne saavat remontin valmiiksi ja mennä ihastelemaan yliopiston uutta ulko- ja sisäasua sloveeniksi! Ja Krakova, oi Krakova! (Kyllä, äiti, minä lupaan olla matkustamatta tänä kesänä.)

Ihailen sitten vain vanhoja matkakuvia ja mietin josko lähtisikin Itävaltaan vaihtoon. Ei se Salzburgikaan hullumpi ollut.