Kenkälaatikkokirjoituksia

Aksentistani kuullaan yhä, etten ole paikallinen, vaikka tahattomasti vongutankin loppuintonaatiota, pärisytän ärrää ja lausun oon uuna. Ehkä se antaa ilmi, etten sano myöntyessäni "aye" vaan "yes".
Vielä hetken istun tässä. Sitten lähdetään Edinburghiin kuuntelemaan huhupuheiden mukaan hyvin näsäviisasta englantia (Skotlannin Helsinki), joka viime kerralla paikallisia salakuunnellessa poikkesi vahvasti glasgowlaisesta. Torstaina palaan juurilleni kokeilemaan vieläkö Oulun murre sujuu. Kyl mää edelleen sano "käet" ku niit palelee ja "sontikka" ku ulkona sattaa.