Kenkälaatikkokirjoituksia

Pääni lyö koko ajan niin tyhjää, että pelkään inspiraation kadonneen. Että kaikki kirjoitettava on kirjoitettu jo vuosia sitten, viimeksi lukiossa. Enkä tarkoita nyt nettiblogeja tai esseitä vaan paperista päiväkirjaa, jonka olen työntänyt yöpöydänlaatikon nurkkaan.
Kirjallisuutta opiskelevan on vain luettava valtavasti koko ajan, ja ehkäpä juuri siksi pidän aina Edith Södergranin koottuja tai jotain Tove Janssonia yöpöydällä, että kun nukkumaan mennessä viimeinkin saa unohtaa kaikki kirjallisuusteoriasta ja englannin kielen erilaisuuksista ja lukea ihan sitä mitä haluaa.

Kun en ole pystynyt viime aikoina kuvaamaankaan tunteella.

Jos laittaisitte minulle auringonpaistetta postissa? Niinkuin näissä päivientakaisissa.


Ja salmiakkia.