Hannan myötä ihastus filmikameroihin voimistuu entisestään: nappasin ennen joululomaa kalasilmäkameralla otetut kuvat itselleni, olenhan minäkin niissä. (Olen kuulemma hyvin kuvauksellinen.)
Filmikamerassa on juuri se juju, ettei kuvia voi nähdä ennen kuin on teettänyt ne ja ikinä ei tiedä mitä niistä tulee.
Kun miettii, että minustakin on saanut tavallisella 90-luvun kameralla tavalliselle Fuji-filmille tällaisia
olisin oikein tyytyväinen, jos nykyäänkin onnistuisi noin hyvin.
Voisin ostaa kertakäyttökameran ihan vain kokeilun vuoksi; kyllä niillä kirkkaassa valossa hyviä kuvia saa.
Lauantain Edinburghin reissulla saa taas kokea uusia paikkoja ja ottaa kuvia uusista kulmista! Olisi vain kirkas ilma niin minunkin kamerani pysyisi liikkeessä mukana; liian vähässä valossa kuvista tulee tärähtäneitä kun heilun ja keikun kuin heinämies.
0 Kommentit